![]() |
| Kuva: Net Fantasy - Cobalt123, CC BY-NC-SA 2.0 |
MCR -perinnehän on alunperin Yhdysvalloissa 1930-luvulla käynnistynyttä joukkoviestinnän vaikutustutkimusta, jonka päätuloksena oli joukkoviestinnän vaikutusten vähäisyys. Tutkimuksessa tehtiin kuitenkin mielenkiintoinen havainto vaikuttajayksilöiden eli mielipidejohtajien olemassaolosta. Perusperiaatteena havainnossa oli se, että yksilöt eivät muuttaneet mielipidettään juurikaan joukkoviestinnän vaikutuksesta, vaan ilmoittivat vaihtaneensa kantaansa toisten ihmisten myötävaikutuksella. Tutkimuksessa kohosi esille joukko mielipidejohtajiksi kuvattuja henkilöitä, joiden mielipiteillä tietyistä eksakteista elämänalueista oli vaikutusta heitä ympäröivään lähiverkostoon.
Sosiaalisen median voisi nyt ajatella tuoneen nämä toimintaverkostot verkkoympäristöön. Some-palveluissa korostuvat sekä fyysistä ympäristöä mukailevat verkostot (esim. Facebook-ystävät, LinkedIn-verkostot) että vapaammin verkossa muodostuvat verkostot, joissa käyttäjät eivät välttämättä tunne toisiaan lainkaan verkon ulkopuolella (esim. Twitter-seuraajat). Monissa sosiaalisen median palveluissa painopisteenä ovat sisällöt: niiden luonti, kommentoiminen ja jakaminen. Vaikuttaa siltä, että käyttäjien luoman sisältömäärän ollessa valtaisa yksilöille olisi tyypillistä löytää verkostojensa kautta tai niitä laajentamalla mielenkiintoisia sisällöntuottajia ja -jakajia, joiden viestintää seurata ja tätä kautta jäsentää informaatiotulvaa mieleisekseen. Näiden sisällöntuottajien aseman taas voisi rinnastaa mielipidejohtaja-statukseen, sillä he usein pääsevät tuomaan tuottamaansa tai jakamaansa sisältöön oman näkemyksensä, joka todennäköisesti on omiaan muokkaamaan helpommin vastaanottajan mielikuvaa asioista kuin suoraan yhdeltä monelle -taktiikkaa käyttävien viestijöiden, kuten perinteisen median verkkopalveluiden yms. toimijoiden viestit. Myös Facebookissa käytetty ”tykkää”-toiminto sekä sisällön linkitysmahdollisuudet tukevat verkostojen ja niissä vaikuttavien yksilöiden valtaa tuoda mielenkiintoisia sisältöjä toisten verkostossaan olevien ihmisten ulottuville. Näissä yhtälailla vallitsee jonkinlainen mielipidejohtaja-status käyttäjien päättäessä helposti myös sisällön jakajan mukaan onko sisältö mielenkiintoinen vai ei.
Mitä merkitystä tällä nyt sitten on B2B-markkinoinnille ja -viestinnälle? No mitä digitaaliseen markkinointiin (ja hieman muuhunkin) tulee, niin paljonkin. Harva yritys voi lähteä soitellen sotaan ja kivuta hetkessä sosiaalisen median keinoin oman asiantuntija-alueensa mielipidejohtajaksi. Niin erinomainen pitkän tähtäimen tavoite kuin se onkin, on kuitenkin tärkeämpää tunnistaa oman alueensa sosiaaliset mielipidejohtajat ja päästä heidän kanssaan merkityksellisiin keskusteluihin ja toivottavasti myös ajan kanssa hedelmälliseen yhteistyöhön. Mikään uusi ajatushan tämä tuskin on some-osaajien keskuudessa, mutta mielipidejohtaja-tematiikan käyttö kirkastaa minusta sitä ajatusta, joka varsinkin B2B-yritysten olisi kohdattava: mielipidejohtajuuden saavuttaminen ei ole mikään hetken pyrähdys vaan se on ansaittava, eikä vallitsevien mielipidejohtajien huomiota ja apua saavuteta halvoilla pikkutempuilla. Näin myös verkkomaailmassa ja sen alati laajentuvissa verkostoissa. Sosiaalisen median maailma vaatii toimijalta johdonmukaisuutta, avoimuutta ja keskustelunhalua ja se harvemmin tuottaa pikavoittoja hätiköivälle pelurille. Maltti on valttia ja osaaminen sekä sinnikkyys palkitaan, mielipidejohtajan kruunu taas on tavoittelun arvoinen palkinto.
Heräsikö tästä ajatuksia? Kuulisin mielelläni kommentteja aiheesta!

